Tänään oli suuri päivä Iitulle ja minulle. Päätin irtojuoksuttaa iitun ensimmäistä kertaa. Pelkona oli se, että saanko Iitua kentältä kiinni, saanko takasta, saanko siihen yhteyttä? Nämä pelot osoittautuivat kuitenkin aivan turhiksi. Minulla ei ole kuvia tältä päivältä, sillä kuvaaja uupui. Koitan kuitenkin liittää tähän postaukseen muutamia vanhoija kuvia, mitkä voisivat jollakin tasolla liittyä tähän postaukseen.
Haettuani Iitun tarhasta, harjasin sen ja laitoin pellavan likoamaan veteen. Käärin Iitun jalkoihin pintelit tukeakseni jalkaa paremmin sen todennäköisesti tehdessä erilaisia äkkikäännöksiä sekä spurtteja ja hidastuksia. Putsit etusiin ja suojat takasiin, niin olimme valmiit menemään.
Sain lainata tallinpitäjältä naruriimua, jota voin käyttää sitten loppuvaiheilla koulutus sessiota. Menimme kentälle, riisuin Iitulta riimun ja se ampaisi äkkiä minua karkuun kentän keskelle. Laitoin portin kiinni ja lähestyin Iitua. Iitu lähti vauhdilla. Alkuun keskitin energiani vain siihen, että Iitu menee eteenpäin pyynnöstäni. Vauhdilla tai suunnalla ei ollut minulle väliä, kunhan Iitu etenee.
Siirryimme sitten toiseen vaiheeseen. Kun kumarrun ja etenen Iitua kohti hiukan nopeammin, tulee Iitun kiihdyttää tahtiaan. Tämänkin Iitu tajusi heti. Alkuun Iitu ampui kuin ohjus, mutta muutaman toiston tehtyäni Iitu alkoi ymmärtää sen, etten pyydä sitä kuin hiukan nopeuttamaan tahtia.
Piakkoin tämän jälkeen ajoin kehonkielellä Iitun toiselle puolelle kenttään. Iitu sai pienen lepotauon, kun puolitin kentän oman kunnon loppuessa kesken, sillä tallillamme ei ole pyöröaitausta. Jatkoimme kolmanteen vaiheeseen tässä "pyörössä", eli minä päätän suunnan. Iitu sai aina miettiä ja vapautui paineesta, kun hän kääntyi minua kohti kääntyessään, eli vähän niinkuin silmästä silmään. Johtajalle ei kuulu kääntää takapuolta. Mikäli Iitu toimi näin, se joutui taas painostetuksi.
Pikkuhiljaa alkoi tulemaan merkkejä. oikea korva oli kuin liimautunut minuun päin. Iitu alkoi maiskuttaa ja laskemaan päätään. Tämä antoi merkkiä siitä että Iitu oli valmis. Pysähdyin, olin aivan paikoillani. Kun Iitu pysähtyi, lähdin lähestymään iitua rauhallisesti puhellen sekä käsi ojossa haistettavaksi. En liian hitaasti, etten muistutua saalistajaa, mutta en myöskään hyökkäävästi. Kultainen keskitie löytyy joka asiasta.
Jos Iitu liikkuio poispäin reilusti, joutui se uudestaan reippaalle kierrokselle. uudestaan seis ja uusi yritys. Loppupeleissä pääsin niin lähelle, että Iitu yltti haistaaan kättäni. Tässä vaiheessa käänsin selkäni ja kävelin pois. Jätin Iitun miettimään kokemaansa. se, että kun ihminen on lähellä, ei aina tarkoita kiinnijoutumista.
Tämän jälkeen toistin tämän asian ehkä n. 10 kertaa. Pian tämän jälkeen iitu lähti seuraamaan minua aina muutaman askeleen, kunnes tuli kokonaan takanani mukaani. Tämän tapahtuessa, uskalsin haistamisen jälkeen pikaisesti koskea Iitua, jonka jälkeen kävelin taas pois. Iitu hämääntyi, mutta lähti perääni. Tämän läpimurron jälkeen sain rapsuttaa Iitua mistä vain sen poistumatta paikalta.
Kävelimme yhdessä kentän portille jossa laitoin sille riimun päähän. ALkuun Iitu meinasi vastustaa, jolloin laskin riimun välittömästi maahan ja rapsuttelin. Iitun huomaamatta poimin riimun ja aloin silitellä Iitua sillä riimulla. Pikkuhiljaa Iitu antoi miun tuoda riimun lähelle päätä ja laittaa sen päähän. Tämänkin jälkeen iitu seuraili ihan kiltisti jokaista askeltani. Tulimme keskelle, jossa laitoin riimunnarun kiinni naruriimuun ja taluttelin hetken vain ympäri pyöröä.
Tämän jälkeen aloimme tehdä peruutus harjoituksia. Aina kun köysi heiluu, täytyy peruuttaa. Iitu hiffasi tämän aika nopeasti. Alkuun palkitsin aivan pienimmästäkin askeleesta taakse, joka on oikeastaan koko luonnollisen hevostaidon a ja o. Emme halua rangaista, vaan palkita oikeista asioista ja toistaa niin monta kertaa että hevonen ymmärtää tämän asian.
Kun peruuttaminen sujui, teimme pysähdys peruutus harjoitteita. sitten taas vain kävelimme. iitu sai hiukan miettimis aikaa. Sitten aloimme tekemään kääntymis harjoitteita. Kun aiheutin Iitulle painetta toiselta sivulta, tuli sen kääntää kehoaan niin, että oli aina naama minua kohden. Tämänkin Iitu tajusi aika nopeasti ja toimi tässäkin tilanteessa. Tunsin sen yhteyden, joka oli aivan uskomatonta. Olen tehnyt tämän hevosen kanssa vasta viikon duunia, ja jo nyt voin tuntea sielussani tuloksia. Olen sanaton.
Tallissa pesin hikisen hevosen, tarjosin vettä ja pellavalimaa. Kylmäsin etujalat ja vein Iitun tarhaan. Loppupäivästä pesin vielä suojat ja pintelipatjat. Eväät menin syömään myös tarhan keskelle, että Iitu ymmärtää sen etten ole aina tulossa hakemaan sitä, että voin vain tulla moikkaamaankin. Siksi olenkin ottanut nyt tavaksi, kun Iitu päästää lähelleen tarhassakin että menen ja "kättelen" iitua. Ojennan käden, Iitu haistaa ja minä poistun. Sillä Iitu voi ymmärtää sen, etten ole aina ottamassa sitä kiinni, kun käyn tarhassa.
Tänään tuli suuri harppaus Iitun kanssa. Huomenna kirjoitan siitä, mitä olen miettinyt meille ensiviikon ohjelmaksi sekä pienen koosteen distymisestä tällä viikolla. Pahoittelen, ettei nyt ole mitään tuoreita kuvia tähän postaukseen, mutta pyrin kerryttämään mahdollisimman paljon kuvia kun saan kuvaajan että voisin hyötykäyttää niitä aina kun minulla ei ole kuvaajaa.
- Rosa
 |
| Vanha kuva Iitusta edellisessä kodissaan |
Haettuani Iitun tarhasta, harjasin sen ja laitoin pellavan likoamaan veteen. Käärin Iitun jalkoihin pintelit tukeakseni jalkaa paremmin sen todennäköisesti tehdessä erilaisia äkkikäännöksiä sekä spurtteja ja hidastuksia. Putsit etusiin ja suojat takasiin, niin olimme valmiit menemään.
Sain lainata tallinpitäjältä naruriimua, jota voin käyttää sitten loppuvaiheilla koulutus sessiota. Menimme kentälle, riisuin Iitulta riimun ja se ampaisi äkkiä minua karkuun kentän keskelle. Laitoin portin kiinni ja lähestyin Iitua. Iitu lähti vauhdilla. Alkuun keskitin energiani vain siihen, että Iitu menee eteenpäin pyynnöstäni. Vauhdilla tai suunnalla ei ollut minulle väliä, kunhan Iitu etenee.
Siirryimme sitten toiseen vaiheeseen. Kun kumarrun ja etenen Iitua kohti hiukan nopeammin, tulee Iitun kiihdyttää tahtiaan. Tämänkin Iitu tajusi heti. Alkuun Iitu ampui kuin ohjus, mutta muutaman toiston tehtyäni Iitu alkoi ymmärtää sen, etten pyydä sitä kuin hiukan nopeuttamaan tahtia.
 |
| Epäluuloinen Iitu :D |
Piakkoin tämän jälkeen ajoin kehonkielellä Iitun toiselle puolelle kenttään. Iitu sai pienen lepotauon, kun puolitin kentän oman kunnon loppuessa kesken, sillä tallillamme ei ole pyöröaitausta. Jatkoimme kolmanteen vaiheeseen tässä "pyörössä", eli minä päätän suunnan. Iitu sai aina miettiä ja vapautui paineesta, kun hän kääntyi minua kohti kääntyessään, eli vähän niinkuin silmästä silmään. Johtajalle ei kuulu kääntää takapuolta. Mikäli Iitu toimi näin, se joutui taas painostetuksi.
Pikkuhiljaa alkoi tulemaan merkkejä. oikea korva oli kuin liimautunut minuun päin. Iitu alkoi maiskuttaa ja laskemaan päätään. Tämä antoi merkkiä siitä että Iitu oli valmis. Pysähdyin, olin aivan paikoillani. Kun Iitu pysähtyi, lähdin lähestymään iitua rauhallisesti puhellen sekä käsi ojossa haistettavaksi. En liian hitaasti, etten muistutua saalistajaa, mutta en myöskään hyökkäävästi. Kultainen keskitie löytyy joka asiasta.
Jos Iitu liikkuio poispäin reilusti, joutui se uudestaan reippaalle kierrokselle. uudestaan seis ja uusi yritys. Loppupeleissä pääsin niin lähelle, että Iitu yltti haistaaan kättäni. Tässä vaiheessa käänsin selkäni ja kävelin pois. Jätin Iitun miettimään kokemaansa. se, että kun ihminen on lähellä, ei aina tarkoita kiinnijoutumista.
Tämän jälkeen toistin tämän asian ehkä n. 10 kertaa. Pian tämän jälkeen iitu lähti seuraamaan minua aina muutaman askeleen, kunnes tuli kokonaan takanani mukaani. Tämän tapahtuessa, uskalsin haistamisen jälkeen pikaisesti koskea Iitua, jonka jälkeen kävelin taas pois. Iitu hämääntyi, mutta lähti perääni. Tämän läpimurron jälkeen sain rapsuttaa Iitua mistä vain sen poistumatta paikalta.
Kävelimme yhdessä kentän portille jossa laitoin sille riimun päähän. ALkuun Iitu meinasi vastustaa, jolloin laskin riimun välittömästi maahan ja rapsuttelin. Iitun huomaamatta poimin riimun ja aloin silitellä Iitua sillä riimulla. Pikkuhiljaa Iitu antoi miun tuoda riimun lähelle päätä ja laittaa sen päähän. Tämänkin jälkeen iitu seuraili ihan kiltisti jokaista askeltani. Tulimme keskelle, jossa laitoin riimunnarun kiinni naruriimuun ja taluttelin hetken vain ympäri pyöröä.
 |
| Erittäin huono kännykkäkuva, lenkille lähdössä |
Tämän jälkeen aloimme tehdä peruutus harjoituksia. Aina kun köysi heiluu, täytyy peruuttaa. Iitu hiffasi tämän aika nopeasti. Alkuun palkitsin aivan pienimmästäkin askeleesta taakse, joka on oikeastaan koko luonnollisen hevostaidon a ja o. Emme halua rangaista, vaan palkita oikeista asioista ja toistaa niin monta kertaa että hevonen ymmärtää tämän asian.
Kun peruuttaminen sujui, teimme pysähdys peruutus harjoitteita. sitten taas vain kävelimme. iitu sai hiukan miettimis aikaa. Sitten aloimme tekemään kääntymis harjoitteita. Kun aiheutin Iitulle painetta toiselta sivulta, tuli sen kääntää kehoaan niin, että oli aina naama minua kohden. Tämänkin Iitu tajusi aika nopeasti ja toimi tässäkin tilanteessa. Tunsin sen yhteyden, joka oli aivan uskomatonta. Olen tehnyt tämän hevosen kanssa vasta viikon duunia, ja jo nyt voin tuntea sielussani tuloksia. Olen sanaton.
Tallissa pesin hikisen hevosen, tarjosin vettä ja pellavalimaa. Kylmäsin etujalat ja vein Iitun tarhaan. Loppupäivästä pesin vielä suojat ja pintelipatjat. Eväät menin syömään myös tarhan keskelle, että Iitu ymmärtää sen etten ole aina tulossa hakemaan sitä, että voin vain tulla moikkaamaankin. Siksi olenkin ottanut nyt tavaksi, kun Iitu päästää lähelleen tarhassakin että menen ja "kättelen" iitua. Ojennan käden, Iitu haistaa ja minä poistun. Sillä Iitu voi ymmärtää sen, etten ole aina ottamassa sitä kiinni, kun käyn tarhassa.
Tänään tuli suuri harppaus Iitun kanssa. Huomenna kirjoitan siitä, mitä olen miettinyt meille ensiviikon ohjelmaksi sekä pienen koosteen distymisestä tällä viikolla. Pahoittelen, ettei nyt ole mitään tuoreita kuvia tähän postaukseen, mutta pyrin kerryttämään mahdollisimman paljon kuvia kun saan kuvaajan että voisin hyötykäyttää niitä aina kun minulla ei ole kuvaajaa.
- Rosa
Kommentit
Lähetä kommentti