Tännä menin koulun jälkeen Jenitan kanssa tallille. Jenita auttelee minua iitun kanssa nyt alkuun ja myöhemminkin tottakai. Jenita kehittää nyt kanssani kunnollista luottamusta iituun, ennenkuin alamme harjoitella noita ratsunhommia sen ihmeellisemmin. Alkuun mennään ihan tosiaan kävelyttämisellä sekä juoksutuksella, joka toteutuu alkuun vain käynnissä ja ravissa. Hiljaa hyvä tulee.
Tosiaan, tallille tullessamme sai Iitun kanssa taas keskustella kiinniantamisesta. Alkuun joutuu nyt pitämään lankaa lähellä että saa tarhaa vedettyä nyt sen verta pienemmäksi ettei tarvitse kiireisinä päivinä kuluttaa sitä 3 tuntia että tammuskan saa kiinni. Paljon kivuttomampi tapa kaikille. Siinä sitten harjailtiin Iitua sekä laiteltiin suojia ja suitsia. Kerroin Jenitalle mitä löytyy mistäkin ja mitä varusteita yleensä iitun kanssa käytän.
Kävimme maastossa kävelemässä ensin 20 minuuttia että saadaan lihaksia lämmiteltyä. Tämän jälkeen mentiin kentälle hiukan hölkkäilemäään liinan päähän. Tänään ensimmäistä kertaa iitu alkoi myödätä liinan päässä. Iitu alkoi rentouttamaan kaula ja niskalinjaansa sekä laskemaan päätään alasapäin rentouttaen liikettään ravissa huomattavasti. Edistymistä on näissä pienissäkin asioissa ihana huomata!
Yksi yllättävä tekijä oli myös se, että kun Jenita pyysi Iitun käyntiin mennen itse kyykkyyn keskelle, tulin seisomaan Iitun "uran" tielle. Iitu seisahtui,. katseli ympärilleen. Hän näytti tuumaavan, ettei pääse ulospäin, sillä liina ei riitä, sisällepäin on ihminen ja edessä on ihminen. iitu tuli oma-aloitteisesti luokseni ja lähelleni. Olin todella iloinen, sillä Iitulle on yleensä ollut arka paikka kun esimerkiksi vaihdetaan suuntaa ja ihminen lähestyy sitä. Se selkeästi aristaa sitä hyvinkin paljpn.
Loppuun käytiin vielä kävelyttämässä Iitua 10 minuuttia katsellen samalla autoja sun muuta ihmeellistä. Pikku hiljaa totutellaa kaikkeen uuteen. Kun tultiin talliin, kylmäiltiin ja linimentattiin jalat siinä sitten. Tämän jälkeen mussukka pääsi takaisin heinillensä.
Iitu ei tosiaan ole kovin hyvä antamaan kiinni, niin menimme sitten Jenitan kanssa vain istuskelemaan tarhaan leipäpalojen kanssa, ideana se että Iitu uskaltaa tulla hakemaan sen leivän ihan omaehtoisesti kädestä, ilman että sitä otetaan kiinni tai viedään mihinkää. Ajatuksena se, että Iitu yhdistäisi ihmisen kehuihin ja edes siihen ruokaan, johonkin positiiviseen nyt alkuun.
Tänään oli kyllä erittäin hyvä päivä. Tästä jatkaa mielellään hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Paljon on kuvia, mutta niitä löytyy myös instagramistani! Videoita löytyy nyt myös vain sieltä, ennenkuin saan tarpeeksi materialia tehdäkseni koosteen niistä youtubeen.
Jenita saattaa nyt myös alkaa kirjoittelemaan tänne. Se asia jäi vielä auki, mutta jatkossa saatta olla siis myös näinkin päin.
- Rosa
Tosiaan, tallille tullessamme sai Iitun kanssa taas keskustella kiinniantamisesta. Alkuun joutuu nyt pitämään lankaa lähellä että saa tarhaa vedettyä nyt sen verta pienemmäksi ettei tarvitse kiireisinä päivinä kuluttaa sitä 3 tuntia että tammuskan saa kiinni. Paljon kivuttomampi tapa kaikille. Siinä sitten harjailtiin Iitua sekä laiteltiin suojia ja suitsia. Kerroin Jenitalle mitä löytyy mistäkin ja mitä varusteita yleensä iitun kanssa käytän.
Kävimme maastossa kävelemässä ensin 20 minuuttia että saadaan lihaksia lämmiteltyä. Tämän jälkeen mentiin kentälle hiukan hölkkäilemäään liinan päähän. Tänään ensimmäistä kertaa iitu alkoi myödätä liinan päässä. Iitu alkoi rentouttamaan kaula ja niskalinjaansa sekä laskemaan päätään alasapäin rentouttaen liikettään ravissa huomattavasti. Edistymistä on näissä pienissäkin asioissa ihana huomata!
Yksi yllättävä tekijä oli myös se, että kun Jenita pyysi Iitun käyntiin mennen itse kyykkyyn keskelle, tulin seisomaan Iitun "uran" tielle. Iitu seisahtui,. katseli ympärilleen. Hän näytti tuumaavan, ettei pääse ulospäin, sillä liina ei riitä, sisällepäin on ihminen ja edessä on ihminen. iitu tuli oma-aloitteisesti luokseni ja lähelleni. Olin todella iloinen, sillä Iitulle on yleensä ollut arka paikka kun esimerkiksi vaihdetaan suuntaa ja ihminen lähestyy sitä. Se selkeästi aristaa sitä hyvinkin paljpn.
Loppuun käytiin vielä kävelyttämässä Iitua 10 minuuttia katsellen samalla autoja sun muuta ihmeellistä. Pikku hiljaa totutellaa kaikkeen uuteen. Kun tultiin talliin, kylmäiltiin ja linimentattiin jalat siinä sitten. Tämän jälkeen mussukka pääsi takaisin heinillensä.
Iitu ei tosiaan ole kovin hyvä antamaan kiinni, niin menimme sitten Jenitan kanssa vain istuskelemaan tarhaan leipäpalojen kanssa, ideana se että Iitu uskaltaa tulla hakemaan sen leivän ihan omaehtoisesti kädestä, ilman että sitä otetaan kiinni tai viedään mihinkää. Ajatuksena se, että Iitu yhdistäisi ihmisen kehuihin ja edes siihen ruokaan, johonkin positiiviseen nyt alkuun.
Tänään oli kyllä erittäin hyvä päivä. Tästä jatkaa mielellään hyvällä fiiliksellä eteenpäin. Paljon on kuvia, mutta niitä löytyy myös instagramistani! Videoita löytyy nyt myös vain sieltä, ennenkuin saan tarpeeksi materialia tehdäkseni koosteen niistä youtubeen.
Jenita saattaa nyt myös alkaa kirjoittelemaan tänne. Se asia jäi vielä auki, mutta jatkossa saatta olla siis myös näinkin päin.
- Rosa
Kommentit
Lähetä kommentti