Moikka! Tässä postauksessa ajattelin vähän avata sitä, miten mun ja Iitun ratutus projektin olisi suunniteltu etenevän. Tietty, hevosen ehdoilla mennään aina, ja aina eteneminen ei ole niin nopeaa, saati niin hidasta. Otattehan sen huomioon tätä lukiessanne! Kirjoitan tätä sen pohjalta, miten Iitu on nyt reagoinut nämä ensimmäiset kerrat. Alkuun duunaamme 3/3 systeemillä, eli kolme kertaa ratsastusta ja kolme kertaa jotain muuta. Sopivasti toistoja, mutta myös päiviä jolloin voi vain ajatella.
Elikkä tyylinä tässä postauksessa on se, että listaan kertoina tähän alle, miten olisin suurinpiirtein suunnitellut tuon ratsutuksen menevän. 1., 2. ja 3. kerrasta kirjoitan sen, mitä niillä tehtiin ja miten Iitu siinä reagoi. Ensimmäisestä kerrasta onkin jo postaus olemassa, sitä voit tarkemmin tsekata sieltä! Iitua on siis ratsastettu paljonkin, mutta se on ollut luokkaa korvat kiinni ja treenataan maastossa. Eli se, miksi mä aloitan näin alusta tämän hevosen kanssa, on siitä johtuvaa että Iitu on hirveän arka ja vaatii aikaa tottuakseen uuteen ihmiseen. liäksi haluan tehdä tämän asian rauhassa niin että korvat on auki ja kentällä, alusta loppuun rauhassa hyvällä pohjatyöllä.
1. kerta
Ensimmäisellä kerralla harjoittelimme lähinä vieressä pomppimista, ikäänkuin hyppäisin selkään. Lisäksi jalan nostaminen Iitun vieressä oli hiukan vieras ajatus hevoselle, joten teimme sitä siinä myös. Huidoin myös kaikin mahdollisin päin siinä vieressä, jotta Iitu ei säikähdä esimerkiksi jalkaani kun nousenkin sinne selkään. Alkuun Iitu väisteli aika paljon, mutta rauhoittui toistoja tehdessä.
Aloitimme siitä, että sain maata siellä mahallani. Kun Iitu alkoi rentoutua maatessani siellä, otimme ensimmäiset askeleet kun olin mahallani siellä, ravilla. Iitu hiukan ponnahti raville siitä, mutta pysyin mukana silti. Otimme seis, rauhoitimme tilanteen ja jatkoimme matkaa. Toisella kerralla sujui jo huomattavasti paremmin.
Tämän jälkeen nousin selkään. Otettiin siinä myös hiukan tahtomattamme ravipätkää, mutta se ei haittaa. Iitu hyvinkin kuuliaisesti vastasi ääniapuihin ja heiveröisiin ohjasapuihin, joita sillä on ennenkin ajaessa ja ratsastettaessa käytetty.
Pidän itse tärkeänä lopettaa siihen kun menee hyvin. Jää hyvä mieli niin ratsastajalle, kuin hevosellekkin. Etenemällä liian nopeasti, epäonnistumisen riski kasvaa. Siksi teemme tämän todella hitaasti ja rauhassa. Iitu on fiksu hevonen, joka oppii nopeasti. Tämän ohjelman mukainen kuvio saattaa siis muuttua. Saatame edetä nopeammin tai hitaammin, se on hevosesta riippuvaista. Junnaamaan ei voi kuitenkaan aloillensa jäädä. Todella huonosti löytyy materiaalia netistä ratsutuksen eri kerroista. Tässäkin on montaa koulukuntaa. Toiset tekee rauhassa niinkuion minä, toiset ottavat ensimmäisellä kerralla kaikki askellajit läpi. En moiti kumpaakaan tapaa, jokaisella on se oma tapansa toimia.
2. kerta
Toisella kerralla teimme ihan samoja juttuja kuin ensimmäiselläkin, hiukan vain nopeammalla tahdilla sinne selkään menon suhteen. Käveltiin samalla tavalla se yksi kiekka. Iitu eienää väistellyt niin paljoa selkäännousussa, vaan antoi kavuta sinne todella hyvin.
3. kerta
Kolmannella kerralla nopeutimme selkäänmeno "rituaalin" ihan minimiin, ja nousimme selkään suhteellisen nopealla aikataululla. Meni ehkä 3 minuuttia, niin istuin jo selässä. Sitten kävelimme 2 kierrosta, josta toisen kierroksen puolikkaalla taluttajamme jättäytyi hieman jo taakse. Tämän jälkeen on nyt 3 päivää vapaata ratsastuksesta, ja touhuilemme jotain ihan muuta tämän ajan, enmpi sellaista lihaskuntoa kohottavaa.
4. kerta
Varmistamme, että selkäännousu sujuu vielä 3 päivän miettimis jakson jälkeenkin. Menemme kolme kierrosta käyntiä niin, että taluttajamme pyrkii jättäytymään lähes kokonaan matkasta ilman, että Iitu jännittyy. Tätä toistoa teemme jonkin aikaa. Tavoitteena on, että pääsisimme menemään jo neljä kierrosta kentä nympäri kiinnittäen huomiota kulmiin. Tavoitellaan myös sitä, että voisin alkaa antamaan Iitulle itse apua lähteä eteenpäin, hiukan johtaa ulko-ohjalla ulkojalkaa astumaan ulospäin.
5. kerta
Alamme tekemään hiukan ohjasapuja. Käännämme, pysäytämme, peruutamme selästäkäsin rauhassa, taluttaja vielä mukana. Kertaamme selkäännousu asiat. Pidämme taluttajaa vielä aika pitkälle mukana, jotta emme nyt ota ainakaan tässä alkutaipaleella kauheasti takapakkia minkään suhteen. Tällä kerralla otammekin jo 4 kierrosta käyntiä.
6. kerta
Mikäli kaikki sujuu suunnitelmien mukaan, otamme tänään ensimmäiset askeleet ilman taluttajaa. Kertaamme kaikki edellisellä viidellä kerralla oppimamme asiat, kävelemme pari kierrosta siten, että taluttaja jättäytyy taakse, mikäli Iitu on jättäytymisestä huolimatta rauhalinen parin kierroksen sisällä, kokeilemme puoli kierrosta ilman taluttajaa. Jos tämä sujuu, lopetamme siihen. Tämän jälkeen on taas kolme muun liikutuksen päivää.
7. kerta
Tällä kerralla koitan nousta yksin selkään, ilman että taluttaja on mukana. Koitamme myös päästä lähtemään käyntiin, ilman että taluttaja on mukana. Taluttaja on lähellä, mutta ei pidä kiinni. Mikäli nämä sujuvat, alamme taluttajan kävellessä lähempänä meitä kokeilla pysähdyksiä ilman "vetävän" ihmisen apua. Lisäksi kokeilemme hiukan kääntymistä sun muuta sellaista.
8. kerta
Tällä kerralla koitamme selviytyä edellisen kerran tehtävistä ilman vieressä kävelijää. Eli ilman kävelijää pysähdys, kääntyminen, selkäännousu ja liikkeelle lähtö. Mikäli nämä sujuvat jo alkujaankin, lopettelemme siihen.
9. kerta
Tällä kerralla alamme jo pikkuhiljaa työstämään käyntiä pienin asioin. Haetaab päätä vähän alaspäin ja rennoksi niskalinjalta, (opetettu maastakäsin, yhdistetään selkään), tehdään ympyröitä käynnissä ja pysähdyksiä, joista peruutuksia ihan yhdellä tai kahdella askeleella. Kun nämä sujuvat ja menee hyvin, lopetamme siihen ja jälleen on kolmen päivän miettimis tauko.
10. kerta
Tällä kerralla kertaamme edellä mainitut asiat. Mikäli ne toimivat, eikä niiden toimimisessa ole epäselvyyksiä, suurta jännittyneisyyttä tai hillumista, kokeilemme liinan päässä ensimmäisen pätkän ravia. Puolesta hyvästä kierroksesta kiitos ja lopetamme siihen.
Pidän itse tärkeänä lopettaa siihen kun menee hyvin. Jää hyvä mieli niin ratsastajalle, kuin hevosellekkin. Etenemällä liian nopeasti, epäonnistumisen riski kasvaa. Siksi teemme tämän todella hitaasti ja rauhassa. Iitu on fiksu hevonen, joka oppii nopeasti. Tämän ohjelman mukainen kuvio saattaa siis muuttua. Saatame edetä nopeammin tai hitaammin, se on hevosesta riippuvaista. Junnaamaan ei voi kuitenkaan aloillensa jäädä. Todella huonosti löytyy materiaalia netistä ratsutuksen eri kerroista. Tässäkin on montaa koulukuntaa. Toiset tekee rauhassa niinkuion minä, toiset ottavat ensimmäisellä kerralla kaikki askellajit läpi. En moiti kumpaakaan tapaa, jokaisella on se oma tapansa toimia.
Tämäkään ei ole kiveenhakattu asia. Toisille hevosille tämä suunnitelma ei välttämättä sopisi ollenkaan, olisi aivan liian hidastempoinen ja mielenkiinto menisi. Siksi ei pidä liikaa luottaa siiheen, että jonkun tietyn protokollan mukaan kun tekee, niin menee hyvin, ei. Muistakaa aina kuunnella hevosta!
Noh, Tässä on oma suunnitelmani Iitun suhteen. Mites teillä on syksy lähtenyt käyntiin? Tänään aion luultavasti juoksuttaa Iitun sekä




Kommentit
Lähetä kommentti