Heippa! Alkuun tämä kirjoittelu keskittyy siihen, miten tutustun Iituun yhä paremmin ja paremmin sekä siihen, miten sitä totutan. Pyrin kirjoittamaan mahdollisimman mielenkiintoiseseti, että teillä lukijoilla säilyisi mielenkiinto. Kuvia en kovin hyvälaatuisina saa huonon puhelimen kunnon takia, sillä kamera on aivan sökönä. Pyrin kuitenkin mahdollisimman usein saamaan jonkun kuvaamaan ja avuksi tallille, että saataisiin välillä sitten kunnon materiaaliakin tänne blogin puolelle.
Tänään tein Iitun kanssa perus juoksutus tehtäviä. Menin jo aika aamusta tallille, joka olikin sitten erittäin hyvä ratkaisu. Iitu ei meinannut millään antaa minulle kiinni. 1,5h suostuttelin, maanittelin kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta ei. Lopulta kuitenkin se myöntyi ja päästiin sisälle varusteiden laittoon.
Laitoin Iitun pesariin ja tsekkasin isommat haavat, näyttävätkö menevän parempaan suuntaan. siinä aikani harjailin sekä laitoin suojat jalkaan. Pitkän aikaa mietin miten saisin laitettua juoksutusavun Iitulle järkevästi, sillä se oli ehkä hitusen liian pitkä. Iitu oli oikein nätisti koko toimenpiteen ajan, eikä ollut sen kummempia juoksutusvyön kiristämisessäkään.
Siitä matkasimme kentälle jossa kävelytin sitä n. 10 minuuttia ennen kuin aloimme työskentelemään. Aloitimme käynnissä liinan päässä hakeaksemme rentoa menoa apuohjien kanssa. Iitu oli aika jännittynyt, mutta ennen pitkään tajusi että se voi venyttää kaulaansa alaspäin saaden tästä vielä kehuja. Loppua kohden likka tajusi todella etevästi homman nimen ja alkoi toimia erittäin mallikkaasti. Siihen sitten lopetimmekin ja kävelimme loppukäynnit maastossa taluttaen.
Kun sain Iitun jalat kylmättyä ja linimentattua, vein sen ulos. Otin muutamat leipäpalat, jota menin keskelle tarhaa sille syöttelemään. Istuin vain siellä, vain minä ja hevonen. Iitu ei oikein uskaltanut tulla lähelle, mutta ruoka houkutti sen verta että uskalsi leivän palan kurkottaa. Lopuksi ojensin ihan tyhjää kättä, Iitu haistoi ja sai kehut. Kyllä se siitä alkaa luottamaan kun nyt vain hitaasti aletaan tekemään töitä. Huomenna on luvassa taas kävelytystä, luultavammin teemme kentällä erilaisia maastakäsin juttuja narun päässä. Jos vain saan kuvaajaa, teen siitä parempaa postausta huomenna.
- Rosa
Tänään tein Iitun kanssa perus juoksutus tehtäviä. Menin jo aika aamusta tallille, joka olikin sitten erittäin hyvä ratkaisu. Iitu ei meinannut millään antaa minulle kiinni. 1,5h suostuttelin, maanittelin kaikilla mahdollisilla keinoilla, mutta ei. Lopulta kuitenkin se myöntyi ja päästiin sisälle varusteiden laittoon.
Laitoin Iitun pesariin ja tsekkasin isommat haavat, näyttävätkö menevän parempaan suuntaan. siinä aikani harjailin sekä laitoin suojat jalkaan. Pitkän aikaa mietin miten saisin laitettua juoksutusavun Iitulle järkevästi, sillä se oli ehkä hitusen liian pitkä. Iitu oli oikein nätisti koko toimenpiteen ajan, eikä ollut sen kummempia juoksutusvyön kiristämisessäkään.
Siitä matkasimme kentälle jossa kävelytin sitä n. 10 minuuttia ennen kuin aloimme työskentelemään. Aloitimme käynnissä liinan päässä hakeaksemme rentoa menoa apuohjien kanssa. Iitu oli aika jännittynyt, mutta ennen pitkään tajusi että se voi venyttää kaulaansa alaspäin saaden tästä vielä kehuja. Loppua kohden likka tajusi todella etevästi homman nimen ja alkoi toimia erittäin mallikkaasti. Siihen sitten lopetimmekin ja kävelimme loppukäynnit maastossa taluttaen.
Kun sain Iitun jalat kylmättyä ja linimentattua, vein sen ulos. Otin muutamat leipäpalat, jota menin keskelle tarhaa sille syöttelemään. Istuin vain siellä, vain minä ja hevonen. Iitu ei oikein uskaltanut tulla lähelle, mutta ruoka houkutti sen verta että uskalsi leivän palan kurkottaa. Lopuksi ojensin ihan tyhjää kättä, Iitu haistoi ja sai kehut. Kyllä se siitä alkaa luottamaan kun nyt vain hitaasti aletaan tekemään töitä. Huomenna on luvassa taas kävelytystä, luultavammin teemme kentällä erilaisia maastakäsin juttuja narun päässä. Jos vain saan kuvaajaa, teen siitä parempaa postausta huomenna.
- Rosa
Kommentit
Lähetä kommentti