Hevosen kipukäytös ja oletukset

Moikka! Mennään vähän vakavemman aiheen pariin, nimittäin hevosen kipukäytökseen ja hevosiin liittyviin oletuksiin niiden rodun tai muun ominaisuuden perusteella. On olemassa tiettyjä asioita, mitkä liittyvät rotuun. Esimerkiksi suomenhevonen on kylmäverinen, ja lämminverinen ravihevonen on kevyt urheiluhevonen. Mutta sitten on näitä:

" Suomenhevonen on raskas ratsastaa ja puskajyrä"
" Lämminveriset on ratsuina aina epätasapainoisia eikä nosta laukkaa vaan kaahaa"
"Arabit on aina niin säpäköitä ja kuumia"
" Tää luimii, koska tää on tamma"



Näitä väitteitä kuulee usein. Sen enempää juuri näihin väitteisiin kantaa ottamatta, haluan tuoda omaa näkemystäni esille liittyen näihin väitteisiin, ilopukkeihin ja "ilopukkeihin" testailuun sun muuhun vastaavaan.

Usein kuulee, että hevonen testaa ratsastajia. Kuitenkaan hevonen ei luonnostaan ole ilkeä, tai paha. Sille on siis oltava joku syy, miksi hevonen toimii näin. Hevonen voi jännittää, kipuilla (jota se ei välttämättä omistajalleen tai tutulle ratsastajalle näytä, sillä sen on käsketty toimia tietyllä tavalla, ja tämä yleensä kuitataan jäykkyytenä tai haastavana ratsastaa), se voi olla kunnioituksen puutetta, mutta ensin tulisi mielestäni sulkea nämä yllä olevat syyt pois.

Imppu on hyvä esimerkki. Imppu oli jopa vähän laiskanpuoleinen, hankala asettaa, vältti sisätakajalan alle tuomista sekä yleisesti kaikkea mikä liittyi asettumiseen ja taipumiseen. Hoidatin imppua kraniolla jossa oikaistiin rintarankaa, selkää, lantiota, hoidettiin mahaa, ja lista on tooooodella pitkä. Parin kuukauden jälkeen pääsimme takaisin hommiin, hevonen liikkuu töppöravin sijasta lennokasta elastista ravia, saattaa innoissaan jopa pukitella tai tehdä loikkia. Tämän tunnistan intokäytökseksi, sillä silloin kun Imppu oli kipeä, se liikkui, niinkuin se oli tottunut tekemään, eikä kertonut kivuistaan. Nykyään Imppu vetää korvat tötteröllä, pärskii ja selkeästi nauttii työn teosta.

Sitten tämä että tammat on jotenkin kiukkuisempia. usein siihenkin on syynsä. Esimerkiksi kiimat voivat olla kipeitä ja hermoja raastavia, kuin ihmisillä kuukautisetkin. Jos olet huomannut aikaisemmin, ettei kiimassa hevoselle maistu kentällä puurtaminen, olisiko kiva lähteä vaikka maastoon? Näin jää hevosellekkin hyvä mieli siitä, mitä tehdään. Jos satulavyön kiristämisessä on luimistelua, napsimista, imppaamista, niin usein maha on kipeä, ja se kannattaa tutkia. Mikäli mahasta ei löydy mitään, kannattaa katsoa satulan sopivuutta, selkää, kipupisteitä voi olla monta.


Enjsisijainen järjestys, jos hevosen kanssa tulee ongelmaa jonkin asian suhteen, oli se sitten kuolaimeen pureminen ja ryöstäminen tai pukittelu, tai vaikka ihan haaste taipua toiseen suuntaan, tsekkaisin nämä:


  1. Varusteiden sopivuus, myös kuolaimen paksuus ja pituus
  2. Kipu, maha, selkä, jalka, lihaksisto? Ensimmäinen apu voisi olla hieroja tai kranio, jotta saadaan tietää mistä mahdollisesti kipu voisi tulla ( jumiuttaa paikkoja, kun käyttää itseään väärin = osviittaa kivun lähteestä)  
  3. Pelko/Jännittäminen. Tämän tulisi aina selvittää, ja yrittää tehdä hevoselle asiat mukavimman kautta. Mikäli hevonen pelkää tai jännittää, sitä ei saa missään nimessä pakottaa, vaan jatkaa kuin mitään ei olisi ollutkaan, vaikka hevonen säpsyisi tai muuta. Näytät hevoselle, etten minä pelkää, joten ei tarvitse hei sinunkaan! 
  4. Kunnioituksen puute, tämä etenkin viitaten suokki väitteeseen. Jos kaikki muut edellä olevat on ammattilaisen toimesta suljettu pois, on todennäköinen syy tässä. Suosittelen perusmaastakäsittely harjoitteita, ja mikäli ne tuottavat ongelmia, kysyisin apua ammattikouluttajalta. 


Suuta on hyvä myös tarkkailla. Syödessä kuin kuolaimien kanssa. Suusta tulee yleensä todella paljon vaivaa jo voi kokonaisvaltaisesti kipeyttää hevosen. Hevosen suuhun tulisi omasta mielestäni katsoa säännöllisesti vähintään vuoden välein ja tarvittaessa eläinlääkärin määräyksestä useamminkin. Näin pidetään huolta, että elintärkeä purukalusto pysyy kunnossa. 

Kipumuisti on myös yksi asia, mikä voi vaikuttaa siihen, miten hevonen käyttäytyy. Kipumuisti voi säilyä tietyistä asioista sen lopun elämää. Jos hevosella on pitkään ollut hammassärkyä, voi se oireilla tietyissä tilanteissa myös hammassäryn hoitamisen jälkeen. jos hevosella on ollut pitkään epäsopiva satula, voi se kiukkuilla satulan vaihdonkin jälkeen asiasta vielä pitkään. Tällöin mielestäni meidän ihmisten tulisi yrittää tehdä näistä asioista mahdollsimman mukavia hevosille. Jos hevonen kiukkuaa satulan ja vyön kanssa, voisiko joustovyö olla ratkaisu? Jos hevonen hangoittelee vastaan kuolaimien kanssa, voisiko niihin maustaa vähän esimerkiksi omenamehua, siirappia, tms? Näin ainakinb m eillä pyritään toimimaan! 

Mielestäni hevosen tulee saada näyttää ihmiselle kipu. Meillä hevoset saavat näyttää kivun, mutta sitä ei saa purkaa ihmiseen puremalla, potkimalla, tai muuten vahingoittamalla. Hevosella on luottamuksen merkki, kun se näyttää kipunsa. Tämä myöskin poistaa pitkälti nämä vanhat ja vääriksi todistetut johtajuusteoriat, sillä lauma hylkää heikoimmat, jonka vuoksi heille ei voi kipua näyttää. Heikot hidastavat laumaa. Meillä hevoset näyttää, jos vähänkin on joku pielessä. Kerran unohdin laittaa Danalle pessoan alaremmin, Dana peitsasi, ei nostanut laukkaa ja oli todella kummallinen. Tajusin remmin puuttuvan, laitoin sen paikoilleen ja tsadam! Ongelma oli tiessään. Näinkin pieni asia voi vaikuttaa. 

Kiitos lukemisestasi, ja kommentoithan alas mitä sinulle tulee mieleesi aiheesta? :) Julkaisu on kuvitettu vanhoilla kuvilla, uusien puuttuessa :D 

- Rosa

Kommentit